Jaana Huhta - Vihreä vantaalaisuudesta -

Alkuun pikainen shamppoottomuuskatsaus: 22.3.-7.6. eli noin yksitoista viikkoa olen ollut pesemättä päätäni shamppoolla. Noin kerta viikkoon olen käsitellyt hiukset ja koko pään soodavedellä, vaikka tämäkin aikaväli on pyrkinyt lähinnä pidentymään. En ole välipäivinä enää edes kastellut/pessyt/huuhdellut päätäni vedellä, sillä pelkän vesikäsittelyn jälkeen tukka on vaikuttanut aina tosi rasvaiselta.

Hiukset keräävät ilmasta pölyä, jota yritän poistaa harjaamalla. Joskus huomaan kuluneen pari-kolme päivää, etten ole edes harjannut hiuksia. En voi sanoa kaipaavani sähköisiä puhtaita hiuksia, jotka olivat yhtälailla melkein aina ponnarilla. En kyllä suitsuta mitenkään tyytyväisyyttänikään. Kunhan elän pääni kanssa päivän kerrallaan. Ehkä kannattaisi katsoa välillä peiliin?

Ihmisille on saatu todella myytyä läpi käsitys siitä, että aurinkoa vastaan täytyy suojautua erilaisilla korkeasuojakertoimisilla aurinkorasvoilla. En tiedä minkään muun kemikaalin käytön suosituksista vallitsevan tämänkaltaista kamalaa yksimielistä hyväksyntää. Missään en ole havainnut asian kyseenalaistusta. Voiko kesän pärjätä ilman aurinkorasvaa?

Näitä kemikaaleja valmistavilla firmoilla on ainakin massiivinen ja avulias markkinointikoneisto käytössään. Lääkärit ja erilaiset kauneusasintuntijat suosittelevat muittamutkitta aurinkorasvan löträämistä iholle. Mistä voin tietää mitenkään, miten terveellistä tai suojaavaa rasvaa missäkin purkissa oikein on.

Korkeasuojakertoimiset rasvat saattavat maksaa kymmeniä euroja kappale, joten mistään ihan pikkubisneksestä tässä ei ole kyse. Iltasanomien nettisivuilla kaupataan rasvoja seuraavanlaisella “tyylillä”: “Jos jätät aurinkorasvan väliin siksi, ettet pidä siitä, miltä se tuntuu iholla, ota selvää vaihtoehdoista. On olemassa paljon erilaisia ja -tuntuisia rasvoja. Älä anna periksi.” Vitsit että, sanon.

En mitenkään väheksy melanooman ja muiden auringon aiheuttamien vakavien sairauksien uhkaa. Mutta siltikään en suostu markkinoiden höynäytettäväksi ja levittele kalliita rasvakerroksia iholleni siksi, että saisin lojua auringon alla pidempiä aikoja palamatta. Nuorempana olin auringonpalvoja ja olen varmasti aiheuttanut paljon tuhoa ja hallaa iholleni. Sille en voi enää mitään.

Nykyään en hanki bikinirajoja, enkä ottamalla ota aurinkoa. En myöskään osta aurinkorasvoja; en ainakaan itseäni varten. Suojaudun mielummin kevyellä vaatekerralla ja varjoilulla. Jostain lukaisin kevyen vaatetuksen viilentävän nakuilua tehokkaammin. Tätähän esim. arabit hyödyntyvät.

En suostu vieläkään aurinkorasvateollisuuden pelinappulaksi. Voin toki olla totaalisen väärässä, mutta toivoisin lisää rasvauskriittistä suhtautumista. Mikäli todistetuksi tulee, että emme todellakaan pärjää ilman aurinkorasvaa, niin tällöin valtion tulisi saattaa rasvateollisuus kuriin ja jakaa meille kelakorvattavia kohtuuhintaisia rasvapurkkeja.

Tämä artikkeli kirjoitettiin Maanantaina, Kesäkuun 7. 2010 klo 17:28 ja se on luokassa Eläminen, tuleminen, oleminen, meneminen. Voit seurata vastauksia RSS 2.0 virtana. Voit jättää kommentin, tai viitata artikkeliin omasta blogistasi.